Aamuisen uimahallin tunnelmia

Kello lyö 7:00, kun olen Niiralan uimahallin pihassa. Etsin autolleni paikan - jokainen paikka uimahallin ympärillä on kolmen tunnin kiekkopaikka. Parkkeeraan auton ja juoksen sisään, koska on pimeä syksyaamu ja sataa kaatamalla vettä. Ulko-ovessa on tiedotteita, jotka koskevat uimahalliin menoa. Vasemmalla ovessa on laite, joka päästää sisään "kanta-asiakkaat" lauantai- ja sunnuntaiaamuisin ennen kello yhdeksää. 

Avaan oven, ja lämmin ilma puhaltaa ylleni. Avaan toisen oven ja kuulen "hyvää huomenta" tiskin takaa. Kerron, että olen tulossa suorittamaan liikuntatuntia itsenäisesti. Saan kortin, jolla pääsen sisään, ja vaihdan pienet hilut 50 sentin kolikoksi. Tummiin pukeutunut mies on menossa kuntosalille ja minä uimaan. Aulassa ei tuolloin näy muita ihmisiä. 

 

"Välttäkää voimakkaiden hajusteiden käyttöä", lukee naisten pukuhuoneen ovessa. Menen pukutiloihin ja näen vaan muutaman iäkkäämmän rouvan pukeutumassa. Nenääni kulkeutuu puhtauden ja kloorin haju. Kulkiessani rouvien ohitse minulle toivotetaan hyvää huomenta ja lahjoitetaan kaunis hymy. On ihana tulla aamu-uinnille ja saada lämmin vastaanotto muilta ihmisiltä.

 

Avaan pukukopin oven ja huomaan vanhanaikaisen merkinnän "5mk", mutta onneksi siihen käy nykyajankin 50 sentin kolikko, ja saan oven lukittua. Kävelen shampoot kainalossa suihkutiloihin, ja silmiini pistää kirkkaan oranssi lappu "Hyvät asiakkaamme kaikki ihokarvojen sheivailu kielletty!!!".

Suihkutiloissa ei näy ketään muita. Vasemmalla sijaitsee kylmävesiallas, jossa voi käydä pulahtamassa. Suihkuja on noin 25 kappaletta ja saunoja kaksi. Menen hetkeksi lämmittelemään saunaan, missä on minun lisäkseni kaksi muuta rouvaa. Heti oven avattuani kuulen taas " hyvää huomenta". Naiset puhuvat, kuinka ihana on käydä aamu-uinnilla. Toinen rouvista kertoo,  että hän ei pääse enää usein uimaan, koska hän on puolisonsa omahoitaja eikä tätä voi jättää yksin kotiin. Toivotan rouville hyvää viikonlopun alkua ja lähden itse uimaan. 

Nousen raput ylös, ja ensimmäisenä uimavalvoja tervehtii minua, minkä jälkeen valitsen uintiradan. Uimahallissa on yhteensä 12 rataa, ja yhden radan pituus on 25 metriä. Iäkkäämmät ihmiset ovat vesijuoksemassa, ja kuulen sieltä iloista puheensorinaa. Itse menen kuutosradalle, jossa on minun lisäkseni muutama nuorempi uimari myös. 

Kilometrin uituani  lähden takaisin pesutiloihin. Kellon lähestyessä kahdeksaa alkaa uimahallissa olemaan enemmän ihmisiä. Ennen sitä on hyvä käydä uimassa, koska sen jälkeen alkavat uimareiden aamutreenit, jolloin suljetaan monta rataa heidän käyttöön. 

On ilo huomata, kuinka iäkkäämmillä ihmisillä on tuttavia uimahallissa. Monet tulevat sinne senkin takia, että näkevät ystäviä. Harva ui yksin, ja useammat ovat pienissä porukoissa ja samalla kun uivat, he juttelevat sitä sun tätä ja parantavat maailmaa yhdessä. 

 

Pesutiloista tultuani pukutiloihin silmääni pistää kyltti "183-200". Naisten pukutiloissa on siis 200 pukukoppia, joiden lisäksi on muutama ryhmäpukukoppi. Etsin oman koppini, kuivaan avaimen ja aukaisen lukon, kun samaan aikaan 50 sentin kolikko tippuu ränniin. Kuulen monen hiustenkuivaajan pauhaavan täysillä, mutta menen silti kurkkaamaan, mahtuisinko kuivattamaan omat hiukseni.  Juuri sopivasti yksi laite on vapaana, ja menen sen alle kuivaukseen. Moni nainen on samassa tilassa meikkaamassa ja vääntämässä paplareita tukkaansa. Nenääni kulkeutuu monia eri hajuja, muun muassa imelä havuveden tuoksu, hiuslakka ja jonkinlainen käry kaikista kuivattimista. 

Kun olen saanut hiukset kuivatettua, tallustan puoli kuolleena paikalleni ja alan kiskomaan nihkeitä farkkujani jalkaan. Vihdoin olen saanut puettua ja toppatakin päälleni, kun samaa vauhtia hiki alkaa virtaamaan kainaloissa. Kipuan rappuset nopeasti ylös ja avaan ulko-oven, josta puhaltaa raikasta ulkoilmaa. Voin taas todeta, että kyllä oli mukava käydä virkistäytymässä uimahallilla ja ei kun seuraavaksi koulun penkille. 

Roosa Nyyssönen