Vastaanottokeskuksen tunnelmia

Ajamme autolla koivurivin halki, peltojen keskellä kohti vanhaa maamies- ja emäntäkoulua. Tunnelma on hiukan jännittynyt. Astelemme äitini kanssa päärakennukselle. Kun avaamme oven, tulvahtaa sisältä kaikenlaisia tuoksuja ja ääniä, pienten lasten kalkatusta, aikuisten puheensorinaa ja punaliivinen Punaisen Ristin työntekijä kiirehtii ohitsemme. Joko arvaat, mistä paikasta on kyse?

 

Olemme saapuneet Suonenjoen hätäkeskukseen, joka hiljattain nimettiin vastaanottokeskukseksi. Olallani kannan suurta painavaa säkkiä, jonka sisällä on kasoittain pensseleitä, vesivärejä ja iso rulla paperia. Aikomuksenamme on maalata lasten kanssa.

 Kun astumme sisään erään asuinrakennuksen yhteiseen olohuoneeseen, saamme tervetuliaisiksemme iloisia katseita ja tusina pieniä, suloisia, ruskeasilmäisiä lapsia parveilee jo ympärillämme kysellen: ”Terve, mitä kuuluu?” Jokainen haluaa esitellä suomen kielen taitojaan, ja pian saamme kuulla numerot yhdestä kymmeneen. Jo nyt olen täysin noiden kaunokaisten pauloissa.

 Levitämme yhdessä pitkälle pöydälle pitkän paperin, annamme jokaiselle oman pensselin ja pian kaikki ovat jo työntouhussa. Yksi tytöistä selostaa pienemmille kovaan ääneen ohjeita, niin ainakin luulen, sillä muut kuuntelevat tarkasti ja nyökyttelevät myöntyvästi.  Pöydän ympärille on kertynyt parikymmentä 3-8-vuotiasta lasta, ja saamme vielä houkuteltua muutaman aikuisenkin mukaan.  Suuret pensselit ovat kaikkien mieleen, ja välillä joudumme tekemään vaihtokauppoja, ettei kukaan pahoittaisi mieltään.

 On ihmeellistä ajatella, millainen tarina jokaisella lapsella ja jokaisella aikuisella on takanaan: vaaralliset olot kotimaassa, pitkä vaarallinen vaellus meren ja maan halki, epävarmuus ja perillä odottavat kylmyys ja pimeys. Ei ole helppoa jättää kotiaan tietämättä, minne on matkalla, tai saapua maahan, joka on täysin erilainen verrattuna omaan kotiin. Silti voin nähdä vilpittömän ilon lasten silmissä jo siitä, että he saavat käteensä pensselin, maalin, johon sen kastaa, ja paperia, johon maalata oman viivansa.

 Kun maalaus on valmis, nostamme sen yhteistuumin olohuoneen seinälle, ja tyytyväisyys valtaa jokaisen kasvot. Lapset juoksentelevat hakemaan vanhempiaan katsomaan seinälle ilmestynyttä taideteosta.  Siivouskin tuntuu olevan mieluisaa puuhaa. Jotkut ottavat omatoimisesti pensseleitä ja kippoja pestäväksi, toiset taas pyyhkivät pöytiä ja kolmas kuivaa vesivärin täplittämiä tuoleja. Kukaan ei valita siivoamisesta, vaan sekin tapahtuu hymyssä suin. Kun huone on tiptop-kunnossa, muodostavat lapset ympärillemme jonon. Kaikki haluavat syliimme istumaan. Mieleni tekee vain istua yksi lapsi yhdellä polvella, toinen toisella ja katsella huoneessa vallitsevaa touhotusta. Lasten kasvoilla on hymyn lisäksi myös maalia, ja saamme ohjata yhden sun toisen kasvojen pesulle. Kun on aika lähteä, tunnen haikeutta sisimmässäni. Kännyn useaan otteeseen vielä vilkuttamaan ja saan vastaukseksi pienten käsien huiskutuksen, joka jää sydämeeni ikiajoiksi, sen tiedän.

Elämme tällä hetkellä aikoja, joista luultavasti luetaan vielä historian kirjoista. Maailmalla tapahtuu hurjia asioita ihan päivittäin. Monella on surullinen kohtalo, sillä he joutuvat pakenemaan kotoaan, vasten tahtoaan. Me suomalaisetkin olemme aikoinaan paenneet toisten maiden suojiin. Elämmehän tällä maapallolla yhdessä, ja yhteiseloon kuuluvat yhteistyö, vastavuoroisuus ja toisten auttaminen silloin, kun sille on tarvetta.

Uteliaisuuden lisäksi minulla ja äidilläni oli halu keksiä turvapaikanhakijoille tekemistä, sillä päivät ovat sitä pidempiä ja pimeämpiä, mitä vähemmän on tekemistä. Ihmisen täytyy pysyä jatkuvassa liikkeessä. Tuon tarpeen todisti meille se, että oli sitten kyse siivoamisesta, pyykinpesusta tai maalaamisesta, otettiin kaikki toiminta ilolla vastaan. Jos on halua auttaa turvapaikanhakijoita, uskon, että toimintaa ja hyviä kontakteja paikallisiin ihmisiin arvostetaan lämpimien vaatteiden lisäksi suuresti. Vaikka hakeuduin vapaaehtoistyöhön suuren auttamisentarpeeni vuoksi, luulen, että opin itse myös paljon. Opin sen, että vaikkei yhteistä kieltä olisikaan, on hymy kaiken avain. Se viestittää hyvästä tahdosta.

 Saaga Lamusuo

Lukiolaiset rohkeasti kokeilemaan uutta

 
Lukion aloittaminen on monelle nuorelle odotusta täynnä. Niin oli myös nykyään toista vuottaan lukiossa olevalle Hanna-Katri Eskeliselle. Hän odotti lukio-opiskelun olevan paljon vaikeampaa kuin peruskoulussa, mutta tämä ei ollut täysin totta.
- Lukiossa ensimmäinen vuosi on pääasiassa yläkoulun kertausta, joten se ei ollut niin vaikeaa, Hanna-Katri kertoo. Hän myös ajatteli ihmisten olevan motivoituneempia lukiossa ja samanhenkisiä hänen kanssaan. Tästä hän on yhäkin samaa mieltä, vaikka myöntääkin, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia.

Hanna-Katri kertoo toisen vuoden olevan vapaampi: ensimmäisenä vuotena on käytävä paljon pakollisia aineita, mutta toisena valinnat ovat vapaampia.
 - Pidän lukiosta, koska täällä on enemmän päätösvaltaa, hän mainitsee. Hän kuitenkin kaipaa peruskoulun sosiaalista puolta: lukiossa ei ole niin paljon aikaa kavereille, varsinkin kun hän käy myös iltalukiota.

Monet kokevat koulukirjojen hinnat korkeiksi, mutta se ei ole ongelma Hanna-Katrille. Vaikka uusien kirjojen hinnat hieman järkyttävätkin välillä, hän hankkii monet kirjansa tutuilta. Hän mainitsee myös Kallaveden lukion puskaradion, joka löytyy Facebookista. Siellä koulun opiskelijat voivat myydä kirjoja toisilleen.

Lopuksi Hanna-Katri kertoo ohjeitaan uusille lukiolaisille: hän kannustaa olemaan rohkea ja uskaltamaan tehdä ja kokea uutta.

Jessi Mäkinen

To the editor,

I hate teachers that ask me questions when I am not even raising my hand and expect me to know the answer. Students often raise their hands when they know the answer, so when they do not raise their hands and they look awkwardly down that is a clear sign that they do not know the answer, but some teachers ignore all the signs and just ask everyone questions when they are not raising their hands. Why do teachers keep doing that? Is it to humiliate us or to make us feel stupid?

When I was at primary school my teacher asked the whole class a question and everybody started to raise their hands except me, because I didn’t have the answer to her question. My teacher could have asked anyone in my class and she decided to ask me, because I was the only one who didn’t raise his hand. I felt so embarrassed and stupid when I couldn’t answer the question she asked me.

I hope that teacher’s stop humiliating and torturing us with questions that we do not have an answer to.
        
Rostom Lemechele
Kuopio

Thoughts inspired the documentary “Becoming me”

Blogs are very common these days especially among young women. Usually these blogs are about fashion, eating and feelings. But why is it that those three are the main topics?

Maybe it is because there are three kinds of girls in this world. There are the ones who have their life together both mentally and financially. They have money to embrace the consuming culture which can bring part-time joy to anyone´s life.

There are also the ones who have lost the control of their lives or are being pushed down for example by advertising. These girls usually find comfort by controlling their weight and eating. Last but not least there are girls who are not able to enjoy almost anything and for whom life is real struggle every day.

Or are these the molds we have been told to choose between? Since birth we´re told to be pretty, we shouldn´t tell what we really think and should hide what´s happening inside of our head. Some of us are being blamed for even living.

Of course there are different kinds of girls. Everyone is individual. But what I would want is that those ready-made molds should be tossed away and everyone was let find out what they are by themselves.

Nia Laitinen ING14

Uuden ylioppilaan puhe

Arvoisa juhlaväki, sukulaiset, ystävät, rehtori, opettajat ja tietenkin te uudet ihanat ylioppilaat.

Vihdoin on koittanut tämä päivä, jota niin moni meistä on kärsimättömästi odottanut! Olen hyvin otettu ja kiitollinen siitä, että saan kunnian pitää Uuden ylioppilaan puheen tänä vuonna. Tänä päivänä, joka merkitsee suurta muutosta ja merkkipaalua niin monen elämässä voin vain toivoa, että sanat, jotka kaikuvat tässä salissa sisäistävät edes osan näiden menneiden vuosien kokemuksista ja ahertamisesta.

Eräs suurimmista idoleistani, feministi ja ihmisoikeusaktivisti, Eleanor Roosevelt, totesi aikoinaan: “ Tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen.” En voisi yhtyä näihin sanoihin enempää. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät hyvin, kuinka korostan unelmien ja uskomisen osuutta elämässä, sillä ovathan ne kuitenkin todellisuus, jonka itse rakennamme. Mielestäni aidosti menestynyt ihminen on se, joka pitää jalkansa maassa, mutta päänsä aina hieman pilvissä. Päämääränä elämässä voisikin sanoa olevan se, että kasvamme tarpeeksi pitkiksi pystyäksemme tähän, mutta pidämme lapsenomaisen puolemme iloitaksemme itse kasvusta. Unelmilla ja päättäväisyydellä saavuttaa ne on suuri merkitys. Meidän tulee käyttää näitä unelmia polttoaineena, kurottaa niihin ja uskoa vähän, sekä itseemme että muihin.

Tiedän, että tämä kuulostaa todella kliseiseltä, mutta eikö se tavallaan ole pieni edellytys näiden puheiden pitämisessä? Sujauttaa muutama sellainen puheeseen ja toivoa, ettei kukaan huomaa, kuinka kuluneita sanoja tässä oikeastaan käytetään. Mutta se, minkä taas toivoisin kaikkien huomaavan, on merkitys näiden sanojen takana. Ne eivät ole tyhjiä, ja mikä todistaisikaan sen paremmin kuin takanani istuvat ylioppilaat, jotka ovat oman tahtonsa ja uskonsa avulla saavuttaneet tämän suuren etapin tähänastisessa elämässään ja luoneet näille sanoille uuden merkityksen. Nämä yksilöt, jotka ovat kasvaneet niin monin tavoin eheämmäksi ja kauniimmiksi versioiksi itsestään.
Tai minä itse, joka seison tässä, viisaampana ja itsevarmempana, kuin koskaan ennen. Jos kolme vuotta sitten, joku olisi tullut minulle sanomaan, että tulen seisomaan Musiikkikeskuksen lavalla, satojen ihmisten edessä pitämässä puhetta, jossa en edustaisi vain itseäni vaan kaikkia koulusta valmistuvia ylioppilaita ja kaiken lisäksi vielä nauttisin siitä, olisinko uskonut vai kenties pudistanut päätäni epäuskoisesti tällaiselle hullunkuriselle ajatukselle? Voitte itse pohtia vastausta siihen. Mutta katsokaa minua nyt, täällä minä olen, lavalla satojen ihmisten edessä. Eivätkä kädetkään hirveästi tärise.

Sanotaan, että kynä on tehokkaampi ase kuin mikään miekka. Muistakaamme siis, että meillä jokaisella on ikioma kynä kädessämme. Olemme koulutettuja, oppineita ja ideoivia nuoria, ja meillä enemmän kuin kellään muulla on mahdollisuus muovata tulevaisuudesta sellainen kuin haluamme sen olevan. Meitä varten, vanhempiamme ja tulevia sukupolvia varten. Kuten Einstein sanoi: “ Olemme luoneet nykyisen maailman ajattelullamme, joten emme voi muuttaa sitä ilman, että muutamme ajattelutapaamme.“ Pitäkäämme nämä kynät siis terävinä ja valmiina uusiin haasteisiin. Valmiina käsikirjoittamaan suuria muutoksia.

Olen itse matkustellut maailmalla ja saanut nähdä omin silmin, kuinka koulusysteemit toimivat muissa maissa. Kuulette seuraavaa varmasti usein, mutta se ei vähennä sen todellisuutta missään määrin: Suomessa on ainutlaatuiset edellytykset kouluttautua ihan miksi vain kukin itse tahtoo tulla. Ainut, mitä siinä oikeastaan tarvitaan, on yksilön oma motivaatio. Tämä on erittäin harvinaista nykyisessa maailmantilassa: saada itse sanella elämänsä kulkua ja kasvua. Meidän tulee muistaa tämä etuoikeus ja arvostaa sitä.

Olen myös saanut ilokseni todistaa, kuinka hiljaisestakin yksilöstä voi kasvaa vaikuttava ja karismaattinen tekijä, kun hän puhkeaa kukkaan. Jokainen täällä tänään on saavuttanut elämässään hienoja asioita. Suuria ja pieniä asioita. Ylioppilaaksi valmistuminen on tällä hetkellä meille suuri asia, se merkitsee saavutettua päämäärää ja ehkä jopa tähänastisessa elämässämme suurinta etappia.Tuhansia tunteja ja satoja vaivalla sekä päättäväisyydellä tehtyjä esseitä, puhumattakaan kaikista kokeista ja kirjoituksista. Olemme tehneet paljon työtä päästäksemme tähän ja siinä samalla varmasti oppineet, etteivät parhaimmat asiat elämässä tule helpolla. Täytyy ensin nähdä vähän vaivaa ja sitten uudestaan vielä vähän enemmän vaivaa tärkeiden asioiden eteen. Lopputulos on kuitenkin sen arvoinen.

Suuremmassa mittakaavassa, ylioppilaaksi valmistuminen on kuitenkin vain yksi vaihe elämästämme, yksi sivu kokonaisesta kirjasta. Ja me jokainen olemme oma ainutlaatuinen kirjamme. Yhdessä luomme kokoelman, kokonaisen kirjaston täynnä erilaisia värikkäitä tarinoita. Jokainen kirjastossa käynyt tietää, kuinka paljon kirjoja sieltä löytyy ja kuinka turhauttavaakin voi olla löytää se yksi tietty kirja, jota etsii. Minulle ainakin kirjastosta on tullut kuin toinen koti näiden lukiovuosien aikana. Sieltä löytyy niin pieniä kuin suuria, hieman pölyttyneitä ja tietenkin näytillä olevia kirjoja. Mutta jokainen kirja on siellä syystä. Jokaisessa kirjassa on opetus, jos toinenkin ja parhaimmassa tapauksessa, joku toinen voi jonain päivänä löytää tukea ja inspiraatiota juuri sinun kirjastasi. Juuri sinun tarinastasi. Voimme kaikki seistä tällä lavalla ylpeinä tänään.

Tänään olen ylpeä, niin itsestäni kuin jokaisesta uudesta ylioppilaasta täällä. Olette ottaneet suuria askeleita saavuttaaksenne tämän hetken, joten tahdon nostaa hattua ja onnitella teitä. On ollut kunnia ja ilo kokea niin onnistumisen kuin epätoivon hetkiä kanssanne viimeisten vuosien aikana. Tänään on juhlapäivä. Tänään keskitymme ansaittuun hauskanpitoon, emme mieti mennyttä, emmekä tulevaa. Huominen tulee kuitenkin, joten parasta ottaa kaikki irti ja olla vielä hetken huoleton ja nuori.

Tahdon vielä kiittää Kallavedenlukiota ja sen mahtavaa henkilökuntaa. Lämmin yhteishenki ja osaavat opettajat ovat olleet korvaamattomia pitkän opiskelutaipaleen aikana. Takanamme on ollut pitkä taival, siispä on ollut ratkaisevaa, että koulusta löytyy niin eri tavalla rikkaita opettajia kuin opiskelijoitakin. Uskaltaisin sanoa, ettei tylsää ole ollut puolin eikä toisin.

Ja lopuksi tahdon sanoa lämpimän kiitoksen perheille ja ystäville - niille, jotka ovat paikalla tänään, ja myös niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole päässeet tulemaan. Turvallinen, rakastava ja ymmärtäväinen ympäristö on jokaiselle opiskelijalle tärkeä, eikä sen arvoa tule koskaan vähätellä. Olette voimavaroista suurin.

Henkilökohtaisesti tahdon kiittää äitiäni, esikuvaani ja kalliotani. Kiitos siitä, että uskoit minuun kaiken tämän ajan ja yhä jatkat sitä uskomista, silloin kun omat voimani eivät siihen riitä. Näet aina mahdollisuuksien täyttämän tulevaisuuden, silloinkin kun olen itse liian itsepäinen sitä huomatakseni. Näihin, merkittävän unkarilaisen psykologin, Mihaly Csikszentmihalyin, sanoihin aion päättää puheeni: “Onnellisuutta ei voi ostaa rahalla, eikä mikään valta voi sitä käskeä. Se ei riipu ulkoisista tapahtumista, vaan tulkinnoistamme. Onnellisuus on tila, johon jokaisen täytyy yksityisesti valmistautua ja jota hänen täytyy vaalia ja puolustaa.“

Toivotan kaikille mahtavaa ja riemun täyteistä juhlapäivää sekä elämyksellistä ja unohtumatonta kesää. Hieman vanhempina ja hieman viisaampina.
Kiitos.

Amani Al-Mehsen

Vilkasta ja iloista elämää italialaisittain ja suomalaisittain

Maanantai 11.5.2015

Maanantaina italialaiset ystävämme pääsivät tutustumaan kouluumme ja saivat lämpimän vastaanoton. He kävivät esittäytymässä liikuntasalissa kaikille koulumme opiskelijoille ja kertoivat muutaman sanan projektista, jota teemme yhdessä. Salitilaisuuden jälkeen siirryttiin luokkaan, jossa he pääsivät esittämään meille itse valmistamansa diaesityksen kuuluisista ja tärkeistä italialaisista taideteoksista, rakennuksista ja kaupungeista.

Illalla oli aika rentoutua ja nauttia yhteisestä seurasta kauniissa Pilpan maisemassa. Aluksi keli näytti huonolta, mutta meidän onneksemme kaikki kääntyi toisin ja italialaiset pääsivät nauttimaan myös Suomen auringosta ja sen lämmöstä sekä kauniista luonnosta. Yhdessä paistoimme makkaraa ja saunoimme sekä kävimme uimassa. Kaikki nauttivat toisistaan sekä ennen kaikkea kauniista maisemista!

Tiistai 12.5.2015

Tiistaiaamuna italialaiset ystävämme suuntasivat oppitunnille, jossa aiheena oli Suomen luonto. Tunnin jälkeen kello kymmeneltä lähdimme bussilla kohti Outokumpua ja Kolia. Kahdeltatoista olimme perillä Outokummussa ja söimme maittavan lounaan, jossa tarjolla oli lohikeittoa. Lounaan jälkeen jakaannuimme kahteen ryhmään ja lähdimme kiertämään museota ja kaivosta. Kierros oli mielenkiintoinen ja opasta oli mieluisa kuunnella. 

Nähtyämme kaivoksen lähdimme bussilla kohti Kolia. Kalliolle noustessamme ja maiseman auetessa eteemme ei ihastuneita huokauksia voinut olla kuulematta. Kamerat kaivettiinkin esiin salaman nopeasti. Ihailtuamme maisemaa tarpeeksi ja kameroiden täytyttyä kuvista lähdimme kävelemään kohti bussia ja takaisin Kuopioon.

Bussissa eväät otettiin esiin ja laitettiin musiikit pauhaamaan. Jotkut nukkuivat ja toiset lauloivat iloisesti, mutta kaikilla oli varmasti mukavaa. Seitsemän jälkeen illalla väsyneinä mutta iloisina olimme takaisin koulun pihassa.

Keskiviikko 13.5.2015

Italialaisten aamu alkoi suomen kielen oppitunnilla. Siellä he opettelivat muutamia lauseita, kuten "mitä kuuluu" ja "hyvää päivää". Tunnin jälkeen italialaiset kokkasivat suomalaista ruokaa: lihapullia, perunamuusia, sämpylöitä, salaattia ja jälkiruoaksi korvapuusteja. Ruokailun jälkeen rehtori kävi hyvästelemässä vieraamme, sillä tämä oli heidän viimeinen päivänsä koulullamme. Iltapäivällä kävimme vielä tuliaisostoksilla. Kotiin viemisiksi löytyi mm. teetä ja suklaata.

Torstai 14.5.2015

Viimeiset hetket olivat nyt käsillä... Tänään oli viimeinen kokonainen päivä, jonka saimme viettää yhdessä italialaisten ystäviemme kanssa. Huomenna joutuisimme jättämään heille haikeat hyvästit, mutta tänään vietimme huikean päivän vailla huolta huomisesta. 

Päivään mahtui monenlaista tekemistä niin yhdessä kuin perheidenkin kesken. Oli aika leipoa vielä viimeiset korvapuustit ja vierailla hienoissa nähtävyyksissämme. Osa pääsi kalastamaan, toiset leipomaan ja jotkut kävivät tivolissa! Opettajat olivat käyneet Puijon tornissa ja puhallinorkesterikonsertissa kaupungintalolla. Keli ei ollut mitä parhain, mutta emme antaneet sen häiritä. 

Illalla suurin osa suomalaisista ja heidän pareistaan lähtivät yhdessä hohtokeilaamaan, ja se vasta olikin jotain - hauskanpitoa, naurua sekä yhdessäoloa ei voita mikään! Tänään oli myös italialaisen Alessian tärkeä päivä. Hän pääsi juhlistamaan 18-vuotis- synttäreitään täällä Suomessa meidän kanssamme ja häntä muistettiin isolla kasalla lämpimiä onnitteluja ja herkkuja. 

Pitkän ja antoisan päivän jälkeen oli kaikkien aika mennä hieman lepäämään, jotta aamulla jaksettaisiin lähteä aikaisin liikenteeseen. Aamulla jättäisimme hyvästit rakkaille ystävillemme, mutta viikko on ollut huikea ja monenlaiset tunteet sekä tekemiset jäävät ikuisesti muistoihimme...<3

Krista ja Eveliina

Italialaisten vieraidemme matkassa: alkutaivalta

Perjantai 8.5.2015

Odotimme kaikki innolla perjantaista tapaamistamme italialaisten kanssa. Yhden viikon vierailun suunnittelemiseen meillä oli kulunut noin vuosi. Mutta vihdoinkin italialaiset saapuivat koulullemme perjantai-iltapäivänä, noin kello 16. 

Tutustuimme toisiimme ja sen jälkeen veimme uudet väsyneet ystävämme koteihimme majoittumaan. Jokaisella oli sen jälkeen omat ohjelmansa perheittensä kanssa. Illalla suunnittelimme porukalla viikon tapahtumia ja etenkin huomista Valkeisen retkeä.

 

Lauantai 8.5.2015

Lähdimme lauantaina aamupäivällä keskustaan katselemaan toria ja satamaa. Kiersimme matkustajasataman ja menimme torille syömään lihapiirakat, minkä jälkeen suuntasimme Matkuksen kauppakeskukseen. Siellä kiertelimme kauppoja ja tapasimme muita ryhmäläisiä ja vietimme aikaa yhdessä. Illemmalla lähdimme porukalla Valkeisenlammelle, missä pelasimme jalkapalloa ja heittelimme koreja.

Valkeisella ollessamme alkoi valitettavasti sataa vettä, joten lähdimme katsomaan Keskuskentällä ollutta jalkapallopeliä. Istuimme katsomossa jonkin aikaa, minkä jälkeen päätimme siirtyä keskustan Mäkkäriin, jossa syötiin, naurettiin ja opeteltiin kirosanoja uusilla kielillä.

Päivä päättyi torilla jäätymiseen noin yhdeksän maissa, jolloin ryhmä erkaantui omille teilleen.

 Sunnuntai 10.5.2015

Sunnuntaina oli taas vapaa-aikaa perheitten kanssa, joten jokainen teki aamupäivän mitä halusi; jotkut menivät kaupungille, toiset kävivät maalla ja osa kävi syömässä Puijolla. Koska lauantainen retkemme Valkeiselle oli onnistunut mainiosti, päätimme lähteä iltapäivällä sinne taas porukalla uudestaan. Osa pelasi jalkapalloa ja toiset nauttivat hyvästä säästä ja vielä paremmasta seurasta. 

Parin tunnin päästä Saila, Miina, Caterina ja Matilde lähtivät Neulamäen näkötorniin. Vähän ajan päästä meille muille tuli nälkä, joten päätimme lähteä syömään McDonald´siin. Sitten kello olikin jo sen verran, että kaikki lähtivät koteihinsa lepäämään ja valmistautumaan huomiseen päivään, joka vietettäisiin koulussa.

 Niko ja Iikka 

Päivä johtajana

Kallaveden lukiolaisia osallistui Päivä johtajana tempaukseen keväällä 2015. Päivä johtajana ­tempauksessa nuoret pääsevät yhdeksi päiväksi seuraamaan paikallisen johtajan tavallista työpäivää. Suomen Nuorkauppakamarit ry on käynnistänyt vuonna 2013 Päivä johtajana -projektin, jossa johtajat ympäri Suomea ottavat opiskelijan tutustumaan päiväksi työhönsä. Päivän tavoitteena on tarjota opiskelijalle kokemuksia johtajan työstä sekä työelämästä ja auttaa opiskelijan oman tulevaisuuden suunnittelussa.



Kuopiossa Päivä johtajana -tempauksen tutustumiskohteina Kuopiossa ovat: Mainostoimisto Adkiivi Oy, Ruokakesko Oy, Kuopion kauppakamari, Kuopion yliopistollinen sairaala, Kalpa Hockey Oy, Talentree Oy, IKANO ja IKEA.

Opiskelijat saivat osallistumisesta kokemusten ja verkostojen lisäksi myös pisteitä aktiivisuuspassiin sekä todistuksen.


Seuraavissa lukiolaisten kokemuksia päivästä johtajana:

Päivä johtajana Kuopion alueen kauppakamarissa

Olen Elmiina Kuusonen 13B ryhmästä, eli toisen vuoden opiskelija Kallaveden lukiossa. Torstaina 23.4. pääsin tutstumaan Kuopion alueen kauppakamarin toimitusjohtajan Silja Huhtiniemen päivään Päivä johtajana -tempauksen merkeissä. Kuopion alueen kauppakamarin tehtävänä on lyhyesti sanottuna turvata ja kehittää elinkeinoelämän kilpailukykyä Pohjois-Savon alueella. Kauppakamari järjestää jäsenilleen paljon erilaisia mahdollisuuksia verkostoitua sekä kaikenlaisia hyödyllisiä koulutuksia. Kuopion alueen  kauppakamarilla on noin 800 jäsentä.

    Minun aamuni alkoi klo 9, kun saavuin kauppakamarin toimistolle Technopolisille. Pääsin heti tutustumaan Siljaan sekä esittämään hänelle kysymyksiä.

   Päivä oli monipuolinen. Pääsin mukaan asiakkaan tapaamiseen, kauppakamarin viikkokokoukseen, sekä myös näkemään ihan sitä normaaliakin toimistotyötä: paljon sähköposteihin ja puheluihin vastaamista ja asioiden hoitamista. Mielestäni etenkin sitä asiakkaan tapaamista oli hienoa päästä seuraamaan, sillä asiakkaiden tapaaminen on hyvin normaalia kauppakamarilaisten arkea.

    Yllättävintä oli ehkä se, että johtajan työ on lopulta ihan samanlaista työtä kuin normaalienkin työntekijöiden työ! Vastuuta toki johtajalla on paljon, mutta ei se työnkuva hirveästi eroa muista. Tämä oli kyllä aivan mahtava kokemus ja se rohkaisi minua ja lisäsi vielä enemmän kiinnostusta johtamista kohtaan. Oli hienoa päästä juttelemaan rauhassa ihan oikean johtajan kanssa.

    Jos sinulle tulee joskus tilaisuus päästä tutustumaan johtajan arkeen, suosittelen ehdottomasti! Tämä oli kaikin puolin rikastuttava kokemus.

Päivä johtajana  Mainostoimisto Ad Kiivissä

Adkiivi on Kuopiossa Kauppakadulla sijaitseva mainostoimisto, joka suunnittelee ja tuottaa monenlaisia tuotteita aina mainosjulisteista nettisivuihin ja tilojen sisustuksiin.  Adkiivilla on tällä hetkellä 16 työntekijää, joilla on monilla hyvin erilainen opiskelutausta. He ovat opiskelleet mm. medianomeiksi, tradenomeiksi, insinööreiksi ja kauppatieteiden maistereiksi. Mainosalalla ei ole yhtä ainutta ammattinimikettä, vaan työtä voi tehdä hyvin monenlaisilla taustoilla. Kaikilta alan työntekijöiltä vaaditaan kuitenkin ainakin luovuutta ja yhteistyökykyä.

Olin päivän Adkiivilla toimitusjohtaja Jukka Kekäläisen mukana. Päivän aikana sain nähdä erilaisia työskentelytapoja, kuten asiakkaan kanssa keskustelua ja asiakkaan toiveiden toteuttamisen suunnittelua. Pieni työyhteisö takaa sen, että kaikki tuntevat hyvin toisensa ja ainakin Adkiivilla näytti olevan todella hauskaa ja rentoa olla töissä. Itsellekin tuli hyvä mieli, kun näki, että töissähän voi oikeasti olla hauskaakin. Päivässä parasta oli saada tutustua alaan, joka itseäkin vähän kiinnostaa ja nähdä, millaista mainostoimistossa on oikeasti työskennellä. Oli myös kivaa, että minulle annettiin tehtäväksi etsiä kuvia liittyen erään asiakkaan tapaamiseen, joita sitten alan ammattilaiset arvioivat ja keskustelivat kanssani.  Päivä oli ainakin minun osaltani hyvin onnistunut ja siitä jäi hyvä mieli.

Roosa Pirinen 


Päivä johtajana  Kalpa Hockey Oy:ssä

Kävin tutustumassa KalPan toimitusjohtaja Toni Saksmanin työpäivään. Vaikka kiekkokausi on ohi, ei KalPan toimistolla olla lomalla. Urheiluseura on yrityksenä poikkeava: oli mielenkiintoista päästä tutustumaan toimintaan ”sisältäpäin”. Kaiken kaikkiaan päivä oli positiivinen kokemus ja opin myös paljon uusia asioita.

Saku Takkunen

 Päivä johtajana Frontdesk Oy:ssä

Olin Helsingissä seuraamassä tätini Merja Metsavaara-Mildhin työtä johtajana. Yritys on Frontdesk niminen mainostoimisto. Opin päivän aikana paljon johtamisesta ja nautin tosi paljon koko päivästä. Olin päivän aikana mukana kuvauksissa ja palavereissa ja se oli kaiken kaikkiaan  tosi mielenkiintoista. Suosittelen kyllä kaikille jos samanlainen tempaus tapahtuu uudestaan.

Lotta Poutiainen



Päivä johtajana Ikeassa

Minulla oli mahdollisuus päästä tutustumaan Salla Leinosen työhön Ikeassa Päivä Johtajana tapahtuman kautta.  Näin pääsin näkemään millaista on työskennellä johtajana ja mitä kaikkea se käytännössä merkitsee.

Päiväni alkoi 9.00. Tällöin sain perehdytyksen siitä millainen yritys Ikea on ja mitä Salla työssään tekee. Oli mukava päästä sisälle siitä millainen yritys Ikea on muutenkin kuin asiakkaan näkökulmasta. Pääsin myös päivän myötä näkemään mitä kaikkea Salla työpäivänsä aikana tekee ja millaisista asioista hän on työssään vastuussa. Päiväni päättyi Sallan alaisen Samin perehdytykseen siitä mitä Ikea Food on.

Päivää varten Salla oli suunnitellut minulle erilaisia tehtäviä. Pääsin tekemään asiakasvirtamittausta Ikean uuteen kesäpihaan. Oli mielenkiintoista nähdä se kuinka samalla tavalla ihmiset käyttäytyvät kaupassa. Pääsin myös suorittamaan Ikea foodiiin mystery shopin, jossa pääsin testaamaan ja arvioimaan Ikean ruokia ja henkilökunnan asiakaspalvelu taitoja.

Päivä oli mahtava. Opin paljon uusia asioita ja sain oikeanlaisen kuvan, siitä millaista on olla johtaja. Opin myös mitä on olla johtajana.

Jatta Räsänen

Päivä johtajana Ikanossa / Matkus Shopping Centerissä

Olin 22.04.2015 seuraamassa Ikanon kauppakeskusjohtajaa Miia Kautovaaran päivää. Päiväni alkoi klo 8.30, jolloin aloitimme aamupalalla tutustuen samalla toisiimme. Tämän jälkeen sain tehdä itsenäistä työtä, johon kuului muun muassa Ikanon nettisivujen suunnittelua. Myöhemmin pääsin mukaan yhteistyökumppanin kanssa käytävään kokoukseen, jonka jälkeen istuimme alas vielä loppu kysymyksille ja palautteelle. Opin paljon asioita johtajuudesta sekä Ikanon toiminnasta. Päivä oli kokonaisuudessaan mahtava!

Henriikka Asikainen

Päivä johtajana Keskolla

Olin 04.05.2015 seuraamassa Keskon ketjupäällikön Keijo Ollikaisen päivää. Päiväni alkoi klo 9.00 tutustumishetkellä, jonka jälkeen pääsin itsenäisesti tutustumaan Keskon työntekijöiden sisäisiin sivuihin. Tämän jälkeen sain tutustua toimistotyön arkeen loppu päivän. Mielenkiintoista oli huomata, kuinka vaihtelevaa työ on toimistossakin päivän sisällä. Päivä oli kokonaisuudessaan opettava ja mielenkiintoinen!

 

 Henriikka Asikainen

Päivä johtajana -Talentree Oy

Päivä alkoi ELY-keskuksessa kokouksella ja jatkui siitä Technopolikselle tutustumaan yritykseen. Siellä osallistuin myös katsojana KasvuOpen nimiseen tapahtumaan.

Parasta päivässä oli se, kun melkein kaikki oli uutta. Uusia kokemuksia tuli paljon ja sain uutta näkökulmaa työpäiviin. Huomasin, ettei työpäivien tarvitse olla aina perus 8 tunnin päiviä samassa paikassa samaan aikaan. Ne voivat olla joka päivä erilaisia.

Ikävintä oli kun en tajunnut kaikkia talousasioita mistä siellä puhuttiin ja paljon. Varsinkin aamun kokouksessa käytiin läpi rahoitusstrategioita (jos nyt tajusin oikein), joihin en ollut ennen törmännyt.

Tehtäväni oli lähinnä seurata Anttia koko päivä. En saanut mitään erityistä työtehtävää.

Hyvä johtaja on kiinnostunut alastaan, työstään sekä valmis kohtaamaan erikoisia päiviä ja ihmisiä. Pitää myös huolta (yhteishenki) yrityksensä työntekijöistä ja samalla itse yrityksestä.

Nuoren tulisi löytää oma kiinnostuksen kohteensa ja toteuttaa sitä. Etsiä tietoa ja kehittää taitoa siinä lajissa mikä itseään kiinnostaa. Päivä Johtajana tapahtuma avarsi kuvaani työelämästä paljon sekä antoi uusia ideoita omaan tulevaisuuteen. Paljon on kuitenkin vielä näkemättä työelämästä ja se tuleekin varmaan itse kokea sitten aikuisena, mutta mielestäni tällaiset mahdollisuudet päästä näkemään työelämää ovat plussaa.

Hanna-Katri Eskelinen

Päivä Johtajana -Kuopion yliopistollinen keskussairaala

Krista Vihonen