Rajojen yli luoville vesille

Aluksi en ollut varma... Vaihdoin monta kertaa lukujärjestystä ja pohdin, kehtaisinko mennä kurssille. Lopulta tein valintani aloittaa äidinkielen Luovan kirjoittamisen kurssin. Tämä oli kaiken kaikkiaan hyvä ratkaisu. Tässä syy miksi.

Kurssilla keskitytään nimenomaan luovaan kirjoittamiseen, jossa jokainen voi kokeilla omia rajojaan kirjoittajana. Kun tekstille ei aseteta suuria rajoja tai tiettyä mittaa, moni löytää varmasti itsestään uusia puolia kirjoittajana ja saa kurssista varmasti hyötyä myöskin tavallisempien tekstien, kuten esseiden, kirjoittamiseen. On muuten äärimmäisen vapauttavaa päästä luomaan jotain omaa ja samalla antaa asioiden pään syvimmistä syövereistä siirtyä paperille. Tekstistä tulee omanlaisensa, ja vähitellen kirjoittaja alkaa huomata uusia puolia itsestään.

Luova kirjoittaminen ei tarkoita kurssilla vain ja ainoastaan tarinoita tai vaikkapa runoja, vaan se on myös oman kriittisyyden pois heittämistä ja ajatusten selkeyttämistä. Kurssin aikana saattoi huomata, miten muillakin ihmisillä on mielenkiintoisia asioita kerrottavanaan ja mahtava mielikuvitus, josta kumpuaa aivan uusia asioita. Eikä omia tuotoksiansa ole mikään pakko jakaa muiden kesken, vaikka se todella kannattaa.

Moni voi ajatella kirjoittamista jo ennestään tylsäksi tai muuten vaan turhaksi, aikaa vieväksi jutuksi. Veikkaisin, että kurssilla asenne saattaisi muuttua. Jos miettii, uskaltaako hypätä korkealta omien kirjoitustensa kanssa ja pudota niiden kera alla olevaan tarinoiden ja vapaan kirjoittamisen virtaan, jossa voi pinnan alla lymytä muiden ihmisten viiltävät ajatukset omasta tuotoksesta (niin kuin itse ajattelin), on miettiminen turhaa. Pääset korkeintaan kuulemaan (ja näkemään) uusia ideoita ja asioita, jotka ovat oman kirjoittamisen kannalta mielekkäitä. Kirjoittamisen laajaan aallokkoon hyppääminen tuntuu tämän jälkeen vapauttavalle, ja jännitys on turhaa.

Omat ennakkofiilikseni ennen kurssia tähtäsivät lähinnä omien rajojen ylittämiseen, mutta loppujen lopuksi kyse olikin vain patojen aukaisusta. Paperin ollessa tyhjä on varmasti miljoona tapaa täyttää se eri asioilla. On kuitenkin yllättävää, miten moninaisin kokemuksin ja havainnoin paperin voivat myös täyttää ne pienet sanat, joiden puroista voi syntyä suuri, kertomuksia pursuava järvi.

Kirjoittaminen on helppoa, halpaa ja ennen kaikkea yleishyödyllistä. Ei kaiketi ole olemassa huonoja kirjoituksia, sillä ne kaikki kertovat jotain kirjoittajasta tai... no... ainakin jostakin. Ei kaikella kirjoittamisella ole pakko edes olla merkitystä. Minusta joskus parhaita juttuja ovat ne, joissa ei ole päätä eikä häntää. Hyvä inspiraation lähde potkaisee yleensä tarpeeksi kovaa tekstin liikkeelle. Minä löysin kurssilta keinoja juuri tähän.

Kurssin aikana tutustuttiin moniin hyödyllisiin tekstiin liittyviin asioihin, joita olivat muun muassa paikka, takaumat, unet, dialogi ja henkilöhavainnointi. Minulle etenkin neuvot dialogista ja sen muodostuksesta olivat enemmän kuin tervetulleita. Eikä kurssilla jumiuduttu vain hämyiseen luokkaan, vaan useaan otteeseen lähdimme liikkeelle - joko puistoon, kirjastoon tai vaikka sota-ajasta kertovaan valokuvanäyttelyyn. Myös teatterikäynti toi paljon uusia näkökulmia esimerkiksi käsikirjoituksen ja kerronnan sisältöön. Kurssi tarjosi paljon virikkeitä tilannekohtaisesti uusissa ympäristöissä, mikä johti lennokkaaseen inspiraatioon ja vauhdikkaaseen kirjoittamiseen.

Jos olet yhtään kiinnostunut kirjoittamisesta tai kirjallisuudesta tai haluat oppia juuri kirjoittamisesta uusia asioita ja samalla rikastuttaa muita tekstejäsi, suosittelen kurssia sinulle.

Sampsa Rautiainen 12D