Napakkaa keskustelua vaalipaneelissa

Mitä tulee, kun laitetaan seitsemän suurimman puolueen nuorta eduskuntavaaliehdokasta keskustelemaan kahden ajankohtaisista asioista perillä olevan lukiolaisen johdolla? Saimme kysymykseen vastauksen maanantaina 2.2.2015, kun salissa pidettiin abeille suunnattu vaalipaneeli. Tilaisuutta saivat tulla katsomaan myös nuoremmat, vaikka heillä ei vielä ikää äänestää olekaan. 

Esittelyjen jälkeen paneeli alkoi perinteisellä kyllä-ei -äänestyksellä. Ehdokkaat nostivat joko vihreän tai punaisen lapun vastaukseksi kertoakseen mielipiteensä kysyttyyn asiaan. Natoon liittymiseen ehdokkaat suhtautuivat kielteisesti Kokoomuksen Sakari Pääkköstä lukuun ottamatta. Hänen mielestään Suomen pitäisi liittyä Natoon, koska silloin olisimme siellä, missä päätökset tehdään, kun kriisi on ohi. Muut eivät halunneet liittyä ollenkaan tai sitten joskus tulevaisuudessa sitovan kansanäänestyksen kautta. Nato-keskustelusta päästiinkin luonnollisesti ulkopolitiikka- ja asevelvollisuuskeskusteluun. Useat puhuivat diplomatian puolesta ja asevelvollisuuden muuttamisesta molempia sukupuolia koskevaksi.

EU:sta keskusteltaessa mielipiteet alkoivat erota enemmän ja puhetta olisi voitu jatkaa vaikka kuinka pitkään. Ehdokkaat ovat kokeneet EU:n sekä hyväksi että pahaksi. SDP:n ehdokas toi ilmoille ajatuksen EU:sta eroamiseen liittyvästä kansanäänestyksestä, mutta moni muu ehdokas vastusti tätä, koska mukaan lähdettyään Suomen pitää pysyä mukana eikä lähteä kesken pois, vaikka välillä on hankalaa. Tähän vasemmistoliiton ehdokas Antti Saarela kertoi vastavertauksen: ”Jos syöt puuroa ja puolessa välissä lautasta huomaat sen olevan homeessa, niin jätätkö sen syömättä vai jatkat syömistä, koska olet jo aloittanut?” Muuten ehdokkailla oli neuvoina esimerkiksi se, kuinka Suomen pitäisi vaikuttaa EU:n sisältäpäin tai elvyttää EKP:n rahalla. Vihreiden ehdokkaan Veera Willmanin mukaan kaikkien EU-maiden pitäisi tuottaa itse sitä, mitä voi, vaikka se olisi kannattavampaa muualla, ja siksi säännöksillä ei saa estää tuottamista missään maassa.

Taloudellisen laman ratkaisemiseen taas kaikilla ehdokkailla oli ratkaisuna rakennushankkeet, kuten tiehankkeet tai homekoulujen korjaukset, koska niillä luodaan työpaikkoja ja saadaan raha kiertämään. Myös yrittäjyyden tukeminen ja perustulo olivat monella mielessä ratkaisuvaihto- ehtoina. Nämä olivat keskeiset aiheet myös seuraavassa kysymyksessä, joka koski tuloeroja ja yritystukia. Vihreiden ja kristillisdemokraattien ehdokkaiden mielestä verohelpotukset olisivat parempia vaihtoehtoja yritysten tukemiseen ja tuet taas täytyisi muuttaa sellaisiksi, että ne tukevat kestäviä ja nuoria työllistäviä yrityksiä.
 
Viimeisenä laajempana aiheena oli koulutus, mutta tälle keskustelulle jäi erittäin vähän aikaa. Juontajat kyllä yrittivät hoputtaa ehdokkaita, jotta he pitäisivät puheenvuorot lyhyinä, mutta itse juontajillekin tuli täsmentäviä kysymyksiä lisää, mikä teki keskustelusta vielä monipuolisempaa. Se myös osoitti, että lukiolaisetkin ovat perillä yhteiskunnallisista asioista, mistä kiitos meni yhteiskunnan opettajille, joille annettiin aplodit. Jokainen ehdokas halusi pitää koulutuksen maksuttomana ja piti säästöjä huonona. Keskustan ehdokas Sallamaarit Markkanen piti hyvänä myös yksityiskoulujen rantautumista Suomeen ja vastusti ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhdistämistä. Tietenkin esille tuli kohuttu keskustelu pakkoruotsista, jonka poistamista perussuomalaisten Sanna Antikainen kannatti.

 

Aika siis meinasi loppua kesken ja puheenvuorot jäivät lyhyiksi. Niin ehdokkailla kuin juontajillakin olisi ollut vielä paljon sanottavaa. Kokonaisuudessaan paneelista sai hyvän yleiskäsityksen ehdokkaiden kannoista ja asioista, joista keskustellaan tällä hetkellä Suomen politiikassa. 

Noora Leinonen