Aamuisen uimahallin tunnelmia

Kello lyö 7:00, kun olen Niiralan uimahallin pihassa. Etsin autolleni paikan - jokainen paikka uimahallin ympärillä on kolmen tunnin kiekkopaikka. Parkkeeraan auton ja juoksen sisään, koska on pimeä syksyaamu ja sataa kaatamalla vettä. Ulko-ovessa on tiedotteita, jotka koskevat uimahalliin menoa. Vasemmalla ovessa on laite, joka päästää sisään "kanta-asiakkaat" lauantai- ja sunnuntaiaamuisin ennen kello yhdeksää. 

Avaan oven, ja lämmin ilma puhaltaa ylleni. Avaan toisen oven ja kuulen "hyvää huomenta" tiskin takaa. Kerron, että olen tulossa suorittamaan liikuntatuntia itsenäisesti. Saan kortin, jolla pääsen sisään, ja vaihdan pienet hilut 50 sentin kolikoksi. Tummiin pukeutunut mies on menossa kuntosalille ja minä uimaan. Aulassa ei tuolloin näy muita ihmisiä. 

 

"Välttäkää voimakkaiden hajusteiden käyttöä", lukee naisten pukuhuoneen ovessa. Menen pukutiloihin ja näen vaan muutaman iäkkäämmän rouvan pukeutumassa. Nenääni kulkeutuu puhtauden ja kloorin haju. Kulkiessani rouvien ohitse minulle toivotetaan hyvää huomenta ja lahjoitetaan kaunis hymy. On ihana tulla aamu-uinnille ja saada lämmin vastaanotto muilta ihmisiltä.

 

Avaan pukukopin oven ja huomaan vanhanaikaisen merkinnän "5mk", mutta onneksi siihen käy nykyajankin 50 sentin kolikko, ja saan oven lukittua. Kävelen shampoot kainalossa suihkutiloihin, ja silmiini pistää kirkkaan oranssi lappu "Hyvät asiakkaamme kaikki ihokarvojen sheivailu kielletty!!!".

Suihkutiloissa ei näy ketään muita. Vasemmalla sijaitsee kylmävesiallas, jossa voi käydä pulahtamassa. Suihkuja on noin 25 kappaletta ja saunoja kaksi. Menen hetkeksi lämmittelemään saunaan, missä on minun lisäkseni kaksi muuta rouvaa. Heti oven avattuani kuulen taas " hyvää huomenta". Naiset puhuvat, kuinka ihana on käydä aamu-uinnilla. Toinen rouvista kertoo,  että hän ei pääse enää usein uimaan, koska hän on puolisonsa omahoitaja eikä tätä voi jättää yksin kotiin. Toivotan rouville hyvää viikonlopun alkua ja lähden itse uimaan. 

Nousen raput ylös, ja ensimmäisenä uimavalvoja tervehtii minua, minkä jälkeen valitsen uintiradan. Uimahallissa on yhteensä 12 rataa, ja yhden radan pituus on 25 metriä. Iäkkäämmät ihmiset ovat vesijuoksemassa, ja kuulen sieltä iloista puheensorinaa. Itse menen kuutosradalle, jossa on minun lisäkseni muutama nuorempi uimari myös. 

Kilometrin uituani  lähden takaisin pesutiloihin. Kellon lähestyessä kahdeksaa alkaa uimahallissa olemaan enemmän ihmisiä. Ennen sitä on hyvä käydä uimassa, koska sen jälkeen alkavat uimareiden aamutreenit, jolloin suljetaan monta rataa heidän käyttöön. 

On ilo huomata, kuinka iäkkäämmillä ihmisillä on tuttavia uimahallissa. Monet tulevat sinne senkin takia, että näkevät ystäviä. Harva ui yksin, ja useammat ovat pienissä porukoissa ja samalla kun uivat, he juttelevat sitä sun tätä ja parantavat maailmaa yhdessä. 

 

Pesutiloista tultuani pukutiloihin silmääni pistää kyltti "183-200". Naisten pukutiloissa on siis 200 pukukoppia, joiden lisäksi on muutama ryhmäpukukoppi. Etsin oman koppini, kuivaan avaimen ja aukaisen lukon, kun samaan aikaan 50 sentin kolikko tippuu ränniin. Kuulen monen hiustenkuivaajan pauhaavan täysillä, mutta menen silti kurkkaamaan, mahtuisinko kuivattamaan omat hiukseni.  Juuri sopivasti yksi laite on vapaana, ja menen sen alle kuivaukseen. Moni nainen on samassa tilassa meikkaamassa ja vääntämässä paplareita tukkaansa. Nenääni kulkeutuu monia eri hajuja, muun muassa imelä havuveden tuoksu, hiuslakka ja jonkinlainen käry kaikista kuivattimista. 

Kun olen saanut hiukset kuivatettua, tallustan puoli kuolleena paikalleni ja alan kiskomaan nihkeitä farkkujani jalkaan. Vihdoin olen saanut puettua ja toppatakin päälleni, kun samaa vauhtia hiki alkaa virtaamaan kainaloissa. Kipuan rappuset nopeasti ylös ja avaan ulko-oven, josta puhaltaa raikasta ulkoilmaa. Voin taas todeta, että kyllä oli mukava käydä virkistäytymässä uimahallilla ja ei kun seuraavaksi koulun penkille. 

Roosa Nyyssönen

Koirapuisto kuin kauhuelokuvasta

 

On autiota. Kylmä tuuli löytää kuin löytääkin reittinsä takkini sisään, ja ihoni menee kananlihalle. Oloni on hieman levoton ja vilkuilen jatkuvasti ympärilleni. Kohmeisilla käsilläni alan ottamaan valokuvia aidatusta alueesta, joka ehkä joskus muistutti koirapuistoa. 

Kun kävimme alkukeväästä poikaystäväni kanssa katsomassa asuntoa Jynkästä, oli ensivaikutelma positiivinen. Kerrostalo näytti ulkoa siistiltä. Piha ei ollut kummoisen suuri, mutta ainakin oli tilava parkkipaikka. Hetken käveltyämme ympäri pihapiiriä silmääni pisti aidattu maa-alue, joka näytti jonkin verran ränsistyneeltä. Kiinteistövälittäjämme sanoi, että kyseessä on Jynkän koirapuisto. Ihmetykseni oli kuitenkin suuri, kun kyseisen koirapuiston vieressä oli kyltti, jossa kiellettiin koirien läsnäolo. 

   

Jynkän koirapuisto on kerrostalojen keskellä kuin pala kauhua, josta kukaan ei tunnu huolehtivan nykypäivänä. Alue ei ole kovin suuri, mutta se silti kiinnittää paljon huomiota, tai ainakin minun huomioni. Sen ympäröimä aita muistuttaa minua elokuvasta nimeltä "Monsteritalo", jonka näin pienenä. Aidan terävät laudat vinksottavat sinne tänne, ja niiden pinta on kuin puun ja sammaleen valtataistelua. Aidan sisäinen alue näyttää aivan lokakuulta: synkkä, mutainen ja ruskea. Noin 50 prosenttia alueesta on vapaata koirien juoksuttamista varten, loput koostuvat puista, rehottavista pensaista, oksista, pitkästä ruohosta, sammaleisista kivistä ja juurista sekä yhdestä mysteerisestä punaisesta mökistä. Iltaisin koirapuistoa koristaa yksi varresta kaartunut katuvalo, joka loistaa sinertävää valoa ympärilleen, sen verran kuin kykenee.  

 

Vaikka koirapuisto on ainakin minun mielestäni luotaantyöntävä, käy siellä silloin tällöin ihmisiä koiriensa kanssa. Puiston vierellä päivystäessäni kyselin kommentteja muutamalta ohikulkijalta. Naapurini rouva kommentoi puistoa "kulahtaneeksi". Eräs vanhempi herra sanoi, että puisto "joutaisi purettavaksi". Pihalla leikkivät naapurin lapset totesivat: "Eihän tuo ees näytä puistolta!"

 

. 

                                 Aidan korjauksesta vastaavat nykyään vain puiston käyttäjät 

Jynkkä on suhteellisen iso asuinalue täynnä monia perheitä, joihin yleensä kuuluu myös koira. Vanhempieni koiraa hoidettuani ja lenkitettyäni totesin, että koiria tuli vastaan koko ajan ja monet niistä olivat aika levottomia. Mielestäni Jynkkään pitäisi rakentaa uusi koirapuisto, jotta alueen koirat saisivat paikan, missä purkaa energiaa ja juoksennella vapaana. Sen lisäksi olisi mukavaa kävellä  

bussista kotiin ilman kylmiä väreitä ja puistattavaa tunnetta. 

Reetta Holopainen

Liian moni nuori kuolee liikenteessä - Turvassa tiellä -kampanja opettaa oikeille liikennetavoille

                                                       Tämän vuoden uutisotsikoita nuorten liikenneonnettomuuksista.

Suomessa liikenneonnettomuudet ovat hyvin yleisiä muun muassa vaikeiden sääolosuhteiden, huolimattomuuden tai rattijuopumuksen vuoksi. Niistä uutisoidaan jatkuvasti, mutta varsinkin tänä vuonna onnettomuudet ovat vaatineet kuolonuhreikseen lapsia ja nuoria. 

Yrittäjä ja liikenneopettaja Martti Liukonen oli esittelemässä Kallaveden lukiossa Turvassa Tiellä -kampanjaa. Kyseinen kampanja kiertää lukioiden lisäksi yläasteilla ja ammattioppilaitoksissa valistamassa nuoria oikeanlaisesta liikennekäyttäytymisestä. Liukonen tiivistää kampanjan tavoitteen seuraavanlaisesti: ”Kenenkään ei tulisi kuolla liikenteessä."

Liukonen painottaa esitelmässään nuorten osuutta liikenneonnettomuuksissa. Hänen mukaansa joka kolmas liikenteessä loukkaantunut on nuori. Syynä tähän on pääasiassa nuorten vähäinen ajokokemus. 

                                                                                                                                                                                                                                                             

                                                      Turvassa Tiellä -kampanjan 10 kultaista tieliikennesääntöä.

Lukuisten varottavien esimerkkitilanteiden kautta ilmenee, että nuoria menehtyy muun muassa nokkakolareissa, ulosajoissa ja teitä ylittäessä. Muita syitä ovat turvavyön käytön poisjättäminen, kavereiden painostus ja tunteiden hallitsemattomuus.  

Läheskään aina onnettomuuden syynä ei ole itse nuori, vaan toisen kuskin huono liikennekäyttäytyminen. Kännykän käyttö, päihteet, rattijuopumus tai jopa kiire voivat johtaa siihen, että kuski ajaa suojatietä ylittävän lapsen yli. 

  

Turvassa Tiellä -kampanja 

• Turvallisuus liikenteessä 
• Osa FIA Action for Road Safety -kampanjaa 
• AKK-Motorsport valvoo kampanjaa 
• Nuoretkin saavat hurjastella autoilla, mutta EIVÄT arkiliikenteessä 

Reetta Holopainen

Ystävyyskouluvierailu Desenzano del Gardaan

Pe 6.10.
"Kevyt herätys klo. 3.15. Lentomme lähti Kuopiosta Helsinkiin 6.00, ja jatkoimme matkaa Milanoon 8.00. Matka kesti kolmisen tuntia, ja perillä saimme italialaisia pieniä kakkuja ja pillimehuja. Menimme bussiin ja matkustimme 2 tuntia Desenzanoon. Fiilis oli tässä vaiheessa jännittynyt, innostunut mutta erittäin väsynyt.

Italialaiset olivat vastassa, ja tässä vaiheessa kaikki hymyilivät ja olivat iloisia :) Hymymme vain leveni, kun pääsimme perheisiin ja suoraan ruokapöytään syömään mitä erilaisimpia italialaisia herkkuja! Janna täytti mahansa alkuun kasvislasagnella ja jatkoi kanalla, ja Tiina sai nautiskella kanaa, kinkkua, juustoja ja perunoita salaatin kera. Totta kai jälkkäriksi oli vielä aprikoositorttua, joten maha sai kyllä täyttöä.

Tiina avasi jäätelötilastot heti kolmella pallolla, ja on pakko sanoa, että lause "Italiassa jäätelö on taivaallista" käy toteen. Janna taas pääsi maaseudun helmaan ihmettelemään lehmiä ja hylättyä sotilaskotia, jossa italialaiset oppaammekin kävivät ensi kertaa. Päivä kului nopeasti kaiken puuhastelun ohella, ja pääsimme onnellisesti nukkumaan ajoissa. Unet tulivat tarpeeseen, sillä aamulla oli aikainen herätys ja uudet kujeet tiedossa.....😏 "
Janna ja Tiina

La 7.10. Sirmione
"Ensimmäisenä kokonaisena päivänä Italiassa kokoonnuimme kaikki yhdessä syömään aamupalaa koululle kello 8. Aamupalalle jokainen italialainen oli tehnyt jotakin, eikä italialaiseen aamupalaan yleensä kuulu lainkaan suolaista syötävää, mutta tietäen suomalaisten aamiaistottumukset olivat he myös leiponeet jotain suolaista.

Noin kello 9:30 syötyämme maittavan aamiaisen kävelimme koululta lyhyen matkan päässä olevaan satamaan, jakauduimme kahteen veneeseen ja lähdimme kauniille Gardajärvelle. Mukanamme ollut italialainen matkaopas kertoi historiallisten rakennusten tarkoituksia ja taustoja ajellessamme järvellä. Kiersimme järven ympäristöä ja vietimme muutaman tunnin Sirmionessa kävellen ja esimerkiksi kahvitellen. Sää oli ihanteellinen ja Italian kauneus pääsi hyvin esille auringon lämmittävässä paisteessa. Veneemme lähti takaisin satamaan noin kello 12:20.

Illalla vietimme vapaa-aikaa omien hostiemme kanssa ja monet meistä kokoontuivatkin ostoksille isoon kauppakeskukseen, joka piti sisällään myös paljon upeita kauppoja, joita Suomesta ei löydy. Muutaman tunnin kauppakeskuksessa vietettyämme menimme vielä ravintolaan syömään herkullisen illallisen."
Julia ja Salla

  
Su 8.10.
"Tänään käytiin isolla porukalla Milanossa, kierreltiin kaupunkia ympäri ja tehtiin myös ostoksia samalla. Meitä oli reilu puolet koko ryhmästä mukana ja päivä oli tosi hauska! Pääkirkossa emme päässeet käymään sisällä, koska jonot olivat tosi pitkät ja ihmisiä oli paljon."
Iidaliina ja Elisa

Ma 9.10. Malcesine, Garda, Punta San Vigilio, Lazise
"Lähdimme aamulla bussilla Gardaan. Kävimme aamukahvilla järvenrannalla sijaitsevassa kahvilassa. Emme olleet siellä kauan, sillä pian lähdimme bussilla eteenpäin. Seuraava pysähdyspaikkamme oli Punta San Vigilio, kaunis näköalapaikka lähellä sijainneen hotellin pihassa. Sieltä jatkoimme bussilla Malcesineen, jossa meillä oli muutama tunti vapaa-aikaa. Kävimme tutustumassa vanhaan linnaan, jonka jälkeen kiersimme kaupungin kauppoja.

Viimeisenä ajoimme vielä Laziseen. Siellä kirkon ulkopuolella oli jäätelökioski, josta italialaisten mukaan sai kaupungin parasta gelatoa. Aloimme olla jo hieman uupuneita pitkän päivän jälkeen, joten kävimme siellä vain kahvilla tai jätskillä, jonka jälkeen ajoimme bussilla takaisin Desenzanoon."
Eva ja Salla
 

Ti 11.10. Roman Villa, the Castle, Rocca Di Manerba, Salò
"Koulu alkoi tavalliseen tapaan 8:00, ja lähdimme aamulla Desenzanon jokaviikkoisille markkinoille. Markkinoilla oli myynnissä hedelmiä, vaatteita, kenkiä ja paljon muuta. Vierailimme roomalaisessa talossa, jossa oli esillä paikalta löydettyjä mosaiikkeja ja patsaita. Sen jälkeen menimme käymään linnassa, joka oli rakennettu suojelemaan barbaareilta. Sitten menimme takaisin markkinoille ja yhdessä syömään pizzaa. Syömisen jälkeen lähdimme bussilla kohti Salòa. Matkalla poikkesimme kiipeämään vuorelle, jonka päällä oli risti. Salòssa saimme kierrellä omassa rauhassa pitkin katuja. Illat vietimme isäntäperheiden mukana."
Veera ja Emilia


Ke 12.10. Venetsia
"Lähdimme aamulla kahdeksan jälkeen bussilla Venetsiaan. Bussi jätti meidät satamaan, josta vielä erikseen matkasimme laivalla Pyhän Markuksen aukiolle. Päivän aikana jakauduimme pienempiin porukoihin ja kiertelimme Venetsian kapeita kujia pitkin. Ilma oli todella aurinkoinen ja lämmin, joskin kadut korkeiden rakennusten välissä olivat varjoisia. Aurinkoinen päivä sattui kuitenkin juuri sopivasti Venetsian retkellemme ja piristi sitä entisestään! Kaupunki oli täynnä pieniä kauppoja, joissa myytiin paljon matkamuistoja. Myös kahviloita ja pizzerioita löytyi joka kulmalta. Neljän jälkeen suuntasimme laivalla takaisin bussillemme ja sillä kohti Desenzanoa."
Katri ja Julia
  

 To 13.10. Verona
"Verona-päivä oli varsin mielenkiintoinen: käytiin oletetussa Julian talossa ja pientä shoppailuakin tehtiin vähillä rahoilla. Iltapalaksi ranskispizzaa 😛"
Mira ja Sanna


Pe 14.10.
"Heräsimme aamulla 5.30 ja lähdimme rautatieasemalle, josta bussimme lähti kohti Milano-Malpensan lentokenttää. Matka kesti noin 3 tuntia. Lentokentällä tunnelma oli haikea mutta samalla iloinen - kaikki olivat tyytyväisiä matkaan, ja lähdimme iloisina kohti koti-Suomea. Lento Helsinkiin kesti melkein 3 tuntia, jonka jälkeen odotimme Helsinki-Vantaa -lentokentällä pari tuntia Kuopion lentoa.

Opimme paljon Italian kulttuurista ja kielestä sekä saimme paljon uusia kavereita. Matkan yleisvaikutelma ja ryhmähenki olivat hyviä. Opin paljon matkasta henkisesti ja fyysisesti. Uskon, että tämä Italian matka tulee olemaan unohtumaton. Ja uskon, että tulen pitämään jatkossakin yhteyttä Gianpaoloon."
Sini ja Joonas