Uuden ylioppilaan puhe

Arvoisa juhlaväki, sukulaiset, ystävät, rehtori, opettajat ja tietenkin te uudet ihanat ylioppilaat.

Vihdoin on koittanut tämä päivä, jota niin moni meistä on kärsimättömästi odottanut! Olen hyvin otettu ja kiitollinen siitä, että saan kunnian pitää Uuden ylioppilaan puheen tänä vuonna. Tänä päivänä, joka merkitsee suurta muutosta ja merkkipaalua niin monen elämässä voin vain toivoa, että sanat, jotka kaikuvat tässä salissa sisäistävät edes osan näiden menneiden vuosien kokemuksista ja ahertamisesta.

Eräs suurimmista idoleistani, feministi ja ihmisoikeusaktivisti, Eleanor Roosevelt, totesi aikoinaan: “ Tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen.” En voisi yhtyä näihin sanoihin enempää. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät hyvin, kuinka korostan unelmien ja uskomisen osuutta elämässä, sillä ovathan ne kuitenkin todellisuus, jonka itse rakennamme. Mielestäni aidosti menestynyt ihminen on se, joka pitää jalkansa maassa, mutta päänsä aina hieman pilvissä. Päämääränä elämässä voisikin sanoa olevan se, että kasvamme tarpeeksi pitkiksi pystyäksemme tähän, mutta pidämme lapsenomaisen puolemme iloitaksemme itse kasvusta. Unelmilla ja päättäväisyydellä saavuttaa ne on suuri merkitys. Meidän tulee käyttää näitä unelmia polttoaineena, kurottaa niihin ja uskoa vähän, sekä itseemme että muihin.

Tiedän, että tämä kuulostaa todella kliseiseltä, mutta eikö se tavallaan ole pieni edellytys näiden puheiden pitämisessä? Sujauttaa muutama sellainen puheeseen ja toivoa, ettei kukaan huomaa, kuinka kuluneita sanoja tässä oikeastaan käytetään. Mutta se, minkä taas toivoisin kaikkien huomaavan, on merkitys näiden sanojen takana. Ne eivät ole tyhjiä, ja mikä todistaisikaan sen paremmin kuin takanani istuvat ylioppilaat, jotka ovat oman tahtonsa ja uskonsa avulla saavuttaneet tämän suuren etapin tähänastisessa elämässään ja luoneet näille sanoille uuden merkityksen. Nämä yksilöt, jotka ovat kasvaneet niin monin tavoin eheämmäksi ja kauniimmiksi versioiksi itsestään.
Tai minä itse, joka seison tässä, viisaampana ja itsevarmempana, kuin koskaan ennen. Jos kolme vuotta sitten, joku olisi tullut minulle sanomaan, että tulen seisomaan Musiikkikeskuksen lavalla, satojen ihmisten edessä pitämässä puhetta, jossa en edustaisi vain itseäni vaan kaikkia koulusta valmistuvia ylioppilaita ja kaiken lisäksi vielä nauttisin siitä, olisinko uskonut vai kenties pudistanut päätäni epäuskoisesti tällaiselle hullunkuriselle ajatukselle? Voitte itse pohtia vastausta siihen. Mutta katsokaa minua nyt, täällä minä olen, lavalla satojen ihmisten edessä. Eivätkä kädetkään hirveästi tärise.

Sanotaan, että kynä on tehokkaampi ase kuin mikään miekka. Muistakaamme siis, että meillä jokaisella on ikioma kynä kädessämme. Olemme koulutettuja, oppineita ja ideoivia nuoria, ja meillä enemmän kuin kellään muulla on mahdollisuus muovata tulevaisuudesta sellainen kuin haluamme sen olevan. Meitä varten, vanhempiamme ja tulevia sukupolvia varten. Kuten Einstein sanoi: “ Olemme luoneet nykyisen maailman ajattelullamme, joten emme voi muuttaa sitä ilman, että muutamme ajattelutapaamme.“ Pitäkäämme nämä kynät siis terävinä ja valmiina uusiin haasteisiin. Valmiina käsikirjoittamaan suuria muutoksia.

Olen itse matkustellut maailmalla ja saanut nähdä omin silmin, kuinka koulusysteemit toimivat muissa maissa. Kuulette seuraavaa varmasti usein, mutta se ei vähennä sen todellisuutta missään määrin: Suomessa on ainutlaatuiset edellytykset kouluttautua ihan miksi vain kukin itse tahtoo tulla. Ainut, mitä siinä oikeastaan tarvitaan, on yksilön oma motivaatio. Tämä on erittäin harvinaista nykyisessa maailmantilassa: saada itse sanella elämänsä kulkua ja kasvua. Meidän tulee muistaa tämä etuoikeus ja arvostaa sitä.

Olen myös saanut ilokseni todistaa, kuinka hiljaisestakin yksilöstä voi kasvaa vaikuttava ja karismaattinen tekijä, kun hän puhkeaa kukkaan. Jokainen täällä tänään on saavuttanut elämässään hienoja asioita. Suuria ja pieniä asioita. Ylioppilaaksi valmistuminen on tällä hetkellä meille suuri asia, se merkitsee saavutettua päämäärää ja ehkä jopa tähänastisessa elämässämme suurinta etappia.Tuhansia tunteja ja satoja vaivalla sekä päättäväisyydellä tehtyjä esseitä, puhumattakaan kaikista kokeista ja kirjoituksista. Olemme tehneet paljon työtä päästäksemme tähän ja siinä samalla varmasti oppineet, etteivät parhaimmat asiat elämässä tule helpolla. Täytyy ensin nähdä vähän vaivaa ja sitten uudestaan vielä vähän enemmän vaivaa tärkeiden asioiden eteen. Lopputulos on kuitenkin sen arvoinen.

Suuremmassa mittakaavassa, ylioppilaaksi valmistuminen on kuitenkin vain yksi vaihe elämästämme, yksi sivu kokonaisesta kirjasta. Ja me jokainen olemme oma ainutlaatuinen kirjamme. Yhdessä luomme kokoelman, kokonaisen kirjaston täynnä erilaisia värikkäitä tarinoita. Jokainen kirjastossa käynyt tietää, kuinka paljon kirjoja sieltä löytyy ja kuinka turhauttavaakin voi olla löytää se yksi tietty kirja, jota etsii. Minulle ainakin kirjastosta on tullut kuin toinen koti näiden lukiovuosien aikana. Sieltä löytyy niin pieniä kuin suuria, hieman pölyttyneitä ja tietenkin näytillä olevia kirjoja. Mutta jokainen kirja on siellä syystä. Jokaisessa kirjassa on opetus, jos toinenkin ja parhaimmassa tapauksessa, joku toinen voi jonain päivänä löytää tukea ja inspiraatiota juuri sinun kirjastasi. Juuri sinun tarinastasi. Voimme kaikki seistä tällä lavalla ylpeinä tänään.

Tänään olen ylpeä, niin itsestäni kuin jokaisesta uudesta ylioppilaasta täällä. Olette ottaneet suuria askeleita saavuttaaksenne tämän hetken, joten tahdon nostaa hattua ja onnitella teitä. On ollut kunnia ja ilo kokea niin onnistumisen kuin epätoivon hetkiä kanssanne viimeisten vuosien aikana. Tänään on juhlapäivä. Tänään keskitymme ansaittuun hauskanpitoon, emme mieti mennyttä, emmekä tulevaa. Huominen tulee kuitenkin, joten parasta ottaa kaikki irti ja olla vielä hetken huoleton ja nuori.

Tahdon vielä kiittää Kallavedenlukiota ja sen mahtavaa henkilökuntaa. Lämmin yhteishenki ja osaavat opettajat ovat olleet korvaamattomia pitkän opiskelutaipaleen aikana. Takanamme on ollut pitkä taival, siispä on ollut ratkaisevaa, että koulusta löytyy niin eri tavalla rikkaita opettajia kuin opiskelijoitakin. Uskaltaisin sanoa, ettei tylsää ole ollut puolin eikä toisin.

Ja lopuksi tahdon sanoa lämpimän kiitoksen perheille ja ystäville - niille, jotka ovat paikalla tänään, ja myös niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole päässeet tulemaan. Turvallinen, rakastava ja ymmärtäväinen ympäristö on jokaiselle opiskelijalle tärkeä, eikä sen arvoa tule koskaan vähätellä. Olette voimavaroista suurin.

Henkilökohtaisesti tahdon kiittää äitiäni, esikuvaani ja kalliotani. Kiitos siitä, että uskoit minuun kaiken tämän ajan ja yhä jatkat sitä uskomista, silloin kun omat voimani eivät siihen riitä. Näet aina mahdollisuuksien täyttämän tulevaisuuden, silloinkin kun olen itse liian itsepäinen sitä huomatakseni. Näihin, merkittävän unkarilaisen psykologin, Mihaly Csikszentmihalyin, sanoihin aion päättää puheeni: “Onnellisuutta ei voi ostaa rahalla, eikä mikään valta voi sitä käskeä. Se ei riipu ulkoisista tapahtumista, vaan tulkinnoistamme. Onnellisuus on tila, johon jokaisen täytyy yksityisesti valmistautua ja jota hänen täytyy vaalia ja puolustaa.“

Toivotan kaikille mahtavaa ja riemun täyteistä juhlapäivää sekä elämyksellistä ja unohtumatonta kesää. Hieman vanhempina ja hieman viisaampina.
Kiitos.

Amani Al-Mehsen